Matkalla kiitollisuuteen...harjoituksia

Moi,
Aloin oikein tosissani sellaisen kiitollisuuselämäntavan. Tätä täytyy toki ensin harjoitella ja ajatuksiin oikein keskittyä ennenkuin siitä elämäntapa tulee, mutta ajatuksestahan kaikki lähtee. Mietin, että sitä tulee treenattua kroppaa ja urheiltua, niin voisihan sitä myös päätäänkin treenata.:) Olen aina aika ajoin lukenut Anthony Mellon Havahtuminen kirjaa ja 
Patricia Tudor-Sandalin Tuhat syytä kiittää kirjan myötä heräsin uuteen maailmaan. Tuhat syytä kiittää kirjassa tiivistetysti kerrotaan, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita kiitollisuus elämänasenteeksi, jos opimme avaamaan silmämme elämän kauneudelle ja moninaisuudelle. ”Voimme elää elämäämme kahdella tavalla: ikään kuin mikään ei olisi ihme, tai ikään kuin kaikki olisi ihmettä. Useimmat meistä unohtaa kiitollisuuden arjessa. Valitetaan pikku asioista ja nurisemisesta tulee elämänasenne. Jotkut osaavat elää elämää lapsien tavoin: iloita vilpittömästi kaikesta. Niinkuin tyttäreni: ihanaa kun meillä on katto, niin ei kastuta. Siinä se pelkistetysti!

Aloita tekemällä se, mikä on tarpeellista,
sitten se mikä on mahdollista
ja yhtäkkiä huomaat tekeväsi sitä, mikä on mahdotonta.

Tässä mielen harjoittamiseen seitsemän askelta, jos joku teistä lukijat kiinnostuu myös tästä:

1. Matka aloitetaan: Harjoitus aloitetaan itsestä. Kuka olen ja minne menen? Mistä itsessäsi pidät? Mistä haaveilet? Positiiviset asiat ja haaveet kirjoitetaan paperille.
2. Askel ymmärrykseen. Maailmankaikkeus koostuu energiasta ja positiivinen energia vetää puoleensa ja lisää positiivisuutta. Vaikka esimerkiksi haluaisi uudet keittiön kaapit eikä siihen ole mahdollisuutta niin voi kuitenkin olla kiitollinen että edes on keittiö. Keskitytään muistelemaan hyviä hetkiä, joita on keittiössä viettänyt. Tämä on esimerkki, mutta sama pätee muuhunkin.
3. Katseen kääntäminen. Ei tarvitse olla pyhimysmäinen, eikä joka päivä tarvitse keksiä uusia kiitollisuuden aiheita. Illalla ennen nukahtamista kiitetään kolmesta asiasta, mistä on sinä päivänä ollut kiitollinen. Vaikka että puoliso järjesti lapsille tekemistä, jotta sait juoda kahvin kuumana. Tai tuulen suhinasta hiuksissa yms. 
4. Ystävät matkan varrella. Kerrotaan ystäville, kuinka kiitollisia olemme siitä, että he ovat osa elämäämme.
5. Rukoileminen
6. Polku on välillä kivinen. Aina ei ole helppo löytää kiitollisuuden aiheita. Takaiskutkin kasvattavat ihmisenä. Eeva Kilpi on kirjoittanut jotenkin näin, että turha on murehtia suruja, aina tulee uusia suruja. Surut on surtava, mutta samalla voi muistaa hyviäkin asioita. Niitä löytyy, kun miettii. Tämä osio on se kaikista vaikein. Ainakin minulle, luulisin. 
7. Jatkuvuus. Iloitaan ja kiitetään valoisasta tulevaisuudesta jokaisena päivänä.

Näillä tiivistetyillä ohjeilla pitäisi päästä alkuun. Aiheesta löytyy tosi paljon englannin kielellä. Amerikkalaiset ovat asiaan enemmän perehtyneet.:)

Minä olen kiitollinen kahvikupillisista aamuisin.

Kiitos teille, jotka luette blogiani. Terkuin
Inkeri