Hei,
Minä pidän syksystä, vaikkakin olen enemmän kevät-ja kesäihminen. Syksyssä on surullista, haikeaa luopumista kesästä, lämmöstä ja vähistä vaatteista. Samalla, kun lehdet kauniista muuttavat väriään ja sittemmin kaikki tippuvat, niin minäkin sisäisesti tipun johonkin pieneen haikeuteen. Ei auta luonnon syksyinen väriloisto ja kauneus, kun luovun kesästä, se tekee aina vähän kipeää. Niin se vaan on. Mutta se on hyvä niin. Välillä on hyvä tehdä henkistäkin luopumista. Sitähän elämä välillä on: luopumista ja siirtymistä uusien asioiden äärelle. Siltikin: jääräpäisesti kesäkalusteet ja grilli vielä jököttävät pihallamme, kuin uhmaten. Meitä tarvitaan vielä! Nii-in ensi vuonna:) Samanlaista vähän omien ajatustenkin kanssa joskus...
Vaikka kesä on mennyt, on silti ihanaa ulkoilla juuri nyt. Syksy on loistavaa ulkoiluaikaa. Raikasta. Otin kameran mukaan ja sain muutaman kuvankin talteen. Eli tässä näitä kuvia: ei merta edemmäs kalaan-teemalla. Kotikulmat kunniaan:)
Raikkaita ulkoiluja kaikille.
Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätit kommentin